Metallirahat

Metallirahalla eli kolikolla käsitetään metallista maksuvälinettä, jonka pintaan on rahaleimasimella eli meistillä lyöty haluttu kuvio. Se ilmaisee kyseisen rahan arvosta vastaavan liikkeelle laskijan, aiemmin usein myös valmistajan. Metallirahat ovat vanhimpia numismaattisia esineitä ja keräilyn kohteita maailmassa. Metallirahoja on esimerkiksi Itä-Aasiassa myös valmistettu valamalla muottiin. Metallinrahaan on saatettu lyödä kuvio tai merkintä vain yhdelle puolelle. Venäjällä on ollut käytössä rahoja, joiden raaka-aine katkaistiin hopealangasta ja se lyötiin litteäksi vaihtelevin menestyksin jokaisen lantin ollessa valmistuttuaan ainutlaatuinen sekä muodoltaan että kuvion asettelultaan.

Juhla- ja erikoisrahat

Kansallisten ja nyttemmin myös yhteisten euro- käyttörahojen lisäksi useimmat valtiot lyövät joko itse tai teettävät ulkopuolisilla yksityisilläkin rahapajoilla juhla- ja erikoisrahoja merkittävien tapahtumien, henkilöiden tai ajanjaksojen muistoksi. Nämä usein jalometallista - kultaisina tai hopeisina - valmistettavat rahat on tarkoitettu keräilykohteiksi ja muistoesineiksi. Ne ovat myös nimellisarvonsa mukaisia virallisia maksuvälineitä julkaisumaassaan.

Lyöntimäärät näissä rahoissa ovat käyttörahoihin verrattuna varsin pieniä, minkä vuoksi ne toisinaan myydään loppuun hyvinkin nopeasti. Rahojen keräilyssä ja numismatiikassa jälkimarkkinoiden vaihtuva kysyntä ja tarjonta määräävät rahan kulloisenkin hinnan. Toisaalta rahassa esitetyn aiheen valinta ja kunkin valtion yleinen julkaisupolitiikka saattavat ohjata keräilijöiden käytöstä. Muun muassa näistä syistä rahan hintakehitystä on mahdotonta tietää ennalta.

Euron käyttöönoton myötä on Euroopan Keskuspankki (EKP) antanut kullekin euro-alueen valtiolle rajoitetun oikeuden laskea vuosittain liikkeelle yhteisten käyttörahojen 2 euron kolikkoja, joiden kansallisen puolen tunnuskuva voidaan vaihtaa ja siten tehdä kyseisestä kolikosta erikoisraha. Koko euroalueella rajoittamattomasti maksuvälineenä kelpaavia erikoisahoja ovat kansalliset keskuspankit laskeneet vaihtelevin määrin liikkeelle, Suomen Pankki vuosina 2004 ja 2005.

Rahasarjat

Useat valtiot julkaisevat vuosittain yhden tai useamman käyttörahojen kokoelman. Kokoelma saattaa sisältää erityisesti tätä tarkoitusta varten valmistetun jetonin eli rahakkeen, jolla ei ole nimellisarvoa. Rahasarjoja valmistuttavat myös yksityiset rahapajat ja rahaliikkeet. Rahatyyppien säilyessä samanlaisina usein vuosiakin vaihtuu rahoissa esiintyvä vuosiluku monesti kuitenkin kunkin lyönti- eli valmistusvuoden mukaan. Myös pakkausten teemat vaihtelevat käyttötarkoitusten ja valmistuttajien mukaan.

Käyttö- eli bu-laatuiset (brilliant uncirculated) rahat ja jetoni pakataan valmistusvaiheessa nykyään usein läpinäkyvän, suojaavan muovikalvon alle ja ovat tarkasteltavissa ilman suoraa kosketusta. Kiilto- eli proof-lyöntilaatuiset rahat valmistetaan yksilöllisesti ja ne pakataan yleensä suojakapseleihin. Jokainen rahasarja on oma erikoisuutensa ja erilaisten keräilyjen kohde mm. valmistajan, vuosiluvun ja laadun mukaan.

Setelit

Vaikka jo Kiinassa on Tang dynastian aikana (vv. 618-906) tavattu Marco Polon kertomusten mukaan jonkinlaisia paperirahoja pidetään 1660-luvulla Ruotsissa julkaistuja talletustodistuksia ensimmäisinä, varsinaisina setelien edeltäjänä. Stockholms Bancon johtajan mukaan nämä maksuvälineet saivat kansan suussa nimen Palmstruch. Viimeisten yli kolmensadan vuoden aikana setelien liikkeellelaskijoina ovat toimineet valtiolliset keskuspankit, mm. oma Suomen Pankkimme ja yksityiset rahalaitokset, Suomessa esimerkiksi Suomen Yhdyspankki 1800-luvulla ja Waasan-Osake-Pankki itsenäisyytemme kuohuvana keväänä 1918.

Valtiollisten rajojen siirrot ja vaihtelevat inflaatiot osana talouskehitystä aiheuttavat muutoksia setelistöissä. Liikkeelle laskettujen setelisarjojen runsaslukuisuus sekä niiden kuva-aiheiden moninaisuus mahdollistavat kuitenkin mielenkiintoisen ja kulttuurihistorian yksityiskohdilla kylläisen keräilyalueen valinnan. Samasta syystä jo pienellä harrastuneisuudella ja keskittyen nimellisarvoltaan alempiin ja siten usein hinnaltaan edullisempiin kappaleisiin voi koota näyttävän ja kiehtovan setelikokoelman varsin kohtuullisin kustannuksin.

Osa keräilijöistä etsii tiettyjä nimikirjoitusyhdistelmiä setelien allekirjoitusten joukosta. Toiset metsästävät kuumeisesti poikkeamia esimerkiksi varmuustekniikoiden osalta tai painatusten puutteellisuuksia ja suoranaisia painovirheitä. Toisaalta yksi käytössä oleva seteli kustakin maasta on monen setelikeräilijän ensimmäinen tavoite josta on hyvä aloittaa värikkään ja kiehtovan kokoelman luominen.

Taide- ja historialliset mitalit

Ensimmäisiksi mitaleiksi käsitetään yleisesti 1400-luvulla Italiassa valetut renessanssimitalit. Suomen Talousseura lyötti ensimmäisen suomalaisen mitalin vuonna 1799. Mitaleilla ei ole nimellisarvoa kuten rahoilla. Varsinaisten taide- ja historiallisen mitalin keräilyarvoon vaikuttavat mm. aihe, suunnittelija, materiaali ja valmistusmäärä joka jää usein alle tuhannen kappaleen. Jalometallisen mitalin arvo saattaa vaihdella suurestikin esimerkiksi kullan kansainvälisen noteerauksen mukaan. Toisaalta arvostetun taiteilijan työ ja mitalien vähäinen lyöntimäärä sinällään voi olla jälkimarkkinoiden arvostuksessa ja hintatason muodostumisessa esim. huutokaupoissa mitalin varsinaista metalliarvoa merkittävämpi tekijä.

Muissa, ns. rahatyyppisissä mitaleissa saattavat lyöntimäärät olla kymmeniä tuhansia kappaleita ja niiden taiteellinen taso vaihtelee. Tällaiset mitalit on tehty pääasiallisesti kaupallisin vaikuttimin ja niiden myyntihinnan määrää julkaisija. Näistä syistä tällaisen mitalin hintatasoa jälkimarkkinoilla määriteltäessä on merkittävin tekijä usein vain sen mahdollinen jalometalliarvo.

Fantasiarahat

Viime vuosina myyntiin saatetut, osaltaan mitaleiksi luokiteltavat fantasia- eli mielikuvitusrahat, joista käytetään myös harhaanjohtavaa nimitystä ”koe-eurot” tai ”testi-eurot” ovat yksityistahojen teettämiä, kuvitteellisia pienoismitaleita, joilla ei ole mitään tekemistä minkään valtion varsinaisen käyttörahan kanssa. Kaupallisessa tarkoituksessa niitä pakataan kansallisia rahasarjoja muistuttaviin kansioihin. Fantasiarahoja myydään vaihtelevin hinnoin. Numismaattisesti ne ovat lähinnä kuriositeetin omaisia kohteita.